Huurtuminen

Kun ulkona on yöllä kosteaa, tyyntä, pilvetöntä ja suhteellisen lämmintä, niin silloin lasin pinta säteilee lämpöä kylmälle taivaalle niin paljon, että lasi jäähtyy ulkoilmaa kylmemmäksi. Aamuaurinko lämmittää ulkoilmaa, jolloin kosteus tiivistyy kylmän lasin pintaan. Mikäli lasin lämpötila laskee alle kastepisteen, vesi tiivistyy eli lasipinta huurtuu.

Huurtumista esiintyy eniten vuorokauden ensimmäisinä tunteina ja vähenee nopeasti noin klo 6:00 alkaen. Huurtuminen on ympäristön, rakennuksen ja ilmaston yhteisvaikutusten summa. Lasipinta saattaa säilyä märkänä, kylmänä aikana huurtuneena jopa päiväkausia talon pohjoisjulkisivulla, kun aurinko ei pääse lämmittämään lasipintaa.

Ikkunoiden ja ovien U-arvovaativuus on 1,0. Mitä parempi lasirakenteen U-arvo on, sitä todennäköisemmin se huurtuu tietyillä sääilmiöillä. Ulkolasin huurtuminen kertoo siis lasituksen eristävän lämpöä erittäin tehokkaasti. Huono ikkuna ei huurru, sillä sisältä tuleva lämpövuoto pitää ulkolasin kuivana. Ulkopintaan tiivistyvä kosteus ei kuitenkaan vaurioita ikkunaa, koska ikkunat on tehty kestämään sadetta. Muille lasipinnoille kertyvän kosteuden syy on sen sijaan aina selvitettävä.

Huurtumisen vähentäminen

Suojassa lasit eivät huurru. Jos ilmiö häiritsee talon tietyllä sivulla, voi esim. varjostava kasvillisuus tai markiisi auttaa asiassa. 

Huurtumaton lasi on pinnoitettu lasi, jonka avulla huurtumista voidaan vähentää. Huomioitavaa on, että myös huurtumattomalla lasilla varustettu ikkuna huurtuu tietyillä sääilmiöillä. 

Ainoa lasi, joka ei huurru takuuvarmasti on sähkölämmitteinen lasi.